Edellinen suhteeni päättyi rakkaani kuolemaan. Ensimmäiset vihjeet siitä että jotain on tapahtunut sain kun hän ei vuorokauteen vastannut tekstiviesteihini eikä puhelimeen. Tästä on nyt muutama vuosi, elämä on jatkunut eteenpäin, hän on yhä sydämessäni läsnä, mutta se ei ole estänyt minua rakastumasta uudelleen.

Hänen kuolemallaan on kuitenkin vielä vaikutusta joka päiväisessä elämässäni... Pelkään läheisteni kuolevan, erityisesti rakkaani. Jos en kuule hänestä vähään aikaan niin mietin kuinka hän voi, ja voin kehittää huolestumiseni rasittavan suuriinkin mittakaavoihin. Vähitellen olen oppinut uskomaan hänen pysyvän hengissä vaikka en koko ajan tietäisikään missä hän on. Ja hän oppinut olemaan yhteydessä säännöllisesti ja kertomaan suunnitelmistaan. Kai tästä kasvan yli vähitellen, mutta vielä menee hetki...

(pohdin tätä nyt taas kun en ollut hänestä vielä tänään kuullut - on perheensä kanssa lomalla ja juhliessa oli ilta venähtänyt - tätä kirjoittaessani häneltä tuli viesti sängyn pohjalta... Kaikki taas hyvin, hän on herännyt tähänkin päivään elossa... ihmismieli on kyllä väliin kummallinen, ja aina niin voimakas meitä hallitsemaan)